Laitan avaimen lukkoon ja lyhyen harkinnan jälkeen, käännän sen auki. Sanomalehdet ja mainokset ovat tukkineet eteisen. Loikkaan niiden yli ja katselen ympärilleni. Kaaosta. Kaaosta minne vain katsonkin. Ei, tämä ei ole koti - tämä on jonkinlainen keskeneräinen pesä. Lattia täynnä kaikkea siihen kuulumatonta. Kaikkialla pelkkää paskaa. Naurahdan. Paskaa! Tällaista täällä on ollut ja tulee olemaan.
Joka puolella ruuantähteitä sulassa sovussa likaisten pyykkien ja muun rojun kanssa. Huoneen perällä on ahdas keittiö, sekä pieni alkovi, jossa lojuu puolityhjä ilmapatja. Se oli minun paikkani. Siellä nukuin. Olin yksin ja kuvittelin olevani turvassa kaikelta.
Toisinaan heräsin, kun kävit katsomassa minua. Niistä hetkistä olin iloinen. En tiedä mitä oikein minussa katsoit. Nauroit kun söin unissani suklaata. Patja tyhjeni joka yö, ja heräilin usein täyttämään sitä. Siellä oli niin likaista. Ei lakanaa, ei mitään.
Katson muualle huoneeseen. Siinä on sohva, jolla halusit kuvata pornoa. Siinä on nojatuoli, joka oli sinun sänkysi. Nukuit siinä, enkä koskaan saanut sinua siitä hereille. Se oli sinun pyhä paikkasi, tietokoneen edessä. Siinä tuolissa tapahtui asioita, jotka olivat liikaa minun silmilleni.
Tuolin yläpuolella katosta roikkuu koukku. Kerran sidoit minut siihen kiinni sukkahousuilla. Nauroimme. Se oli hullua. Samoin kuin se, kun piirtelit kehooni permanenttitussilla. Pidit kiusaamisestani - sait siitä kai jonkinlaista kieroa nautintoa.
Käännyn vasemmalle ja raotan kylpyhuoneen ovea. Paskaista sielläkin. Lasioven läpi näkyy saunaan. Siellä minun piilopaikkani oli - lauteiden alla, nurkkaan piiloutuneena. Sinne minä käperryin ja itkin pelosta. Lauteilla kuivumassa olleet pehmolelut lohduttivat minua, sinusta ei siihen ollut. Isokokoinen pupu ja kaksi pientä marsua. Pupu - silläkin nimellä kutsuin sinua.
Palaan taas kylpyhuoneeseen. Kerran astuin siellä kaksi viikkoa vanhan pizzan päälle. Siellä me vain paiskoimme toisiamme saippualla ja nauroimme. Kunnes yritit raahata minut väkisin suihkuun vaatteet päällä. Se tuntui yhtä aikaa kamalalta ja ihanalta. Mutta tapahtui täällä puhtaasti pahojakin asioita. Tai hyviä, en tiedä, sillä täällä heräsin vihdoin todellisuuteen. Se iski lujaa, liian lujaa. Tunsin hajoavani. Romahdin. Olin varma, etten kestäisi sitä. Pystyin vain ajattelemaan, että tähän se loppuu. Tavallaan se loppuikin, muttei se kuitenkaan ollut kaiken loppu.
Asunnostasi heräsin painajaisesta painajaiseen. Mutta kaikki painajaiset loppuvat joskus. Jätin sinut taakseni, enkä koskaan katunut sitä.
Tässä vähän erilainen teksti, joka kertoo edellisestä parisuhteestani. Kuuntelin eilen yllä olevaa biisiä ja muistot tulvivat mieleeni. Oli pakko kirjoittamalla tyhjentää pää kaikista ajatuksista. Poikaystäväni Valtteri oikoluki ja autto mua tekstin kanssa. Kommentteja otetaan taas mielellään vastaan! :)
