Ajatuskuvia

Mul on tosi väsynyt ja saamaton fiilis. En jaksa kirjottaa, mut laitoin tähän kaikkii kuvii, jotka motivoi, tai joihin samaistun.

Kuvat otettu netistä.

Kysymyspostaus numero yks

Pääsin viikko sitten pois sairaalasta ja aattelin nyt vihdoinkin vastailla lukijoiden lähettämiin kysymyksiin! Vointi on parempi ja jaksan taas tehdä arkijuttuja, jatkaa harrastuksia ja ylläpitää ihmissuhteita. En voi olla hymyilemättä, kun ajattelen tätä. Ihanaa kun pelkkä sängystä nouseminen ei vie enää kaikkii voimia, ja pystyn olee hereillä koko päivän ja nukkuu öisin.

Mut nyt niit kysymyksii!

Mitä odotat vuodelta 2014? - Itsenäistymistä ja sitä, et elämä menee eteenpäin. Huhtikuussa vapautuu paikka yhdestä palvelukodista, ja suunnitelmissa ois muuttaa täält vanhempien nurkista sinne. Ja sit odotan tietenki kesää!

3 asiaa mitä ikävöit? - Kavereitani, edesmenneitä läheisiäni, ja yhtä pehmoleluu, joka on vielä mun exällä.

Kamalin kokemus vuoden aikana? Entä paras? - Kuulostaa varmaan oudolta, mut näihin molempiin on sama vastaus: ero exästäni huhtikuussa 2013, vajaa viiden vuoden seurustelun jälkeen. Kamalaa oli tajuta, ettei auta vaikka rakastais toista kuinka paljon. Suhde vaan ei enää toiminut, ja se vei multa enemmän voimia, kuin antoi. Olin niin hukassa itteni kanssa, etten lopulta edes tiennyt mitä halusin, enkä kyennyt silloin parisuhteeseen. Samalla ero oli kuitenkin opettava kokemus, koska etukäteen olin pelännyt sitä ja kuvitellut, etten ikinä selviäis siitä. Mut tässä sitä ollaan, entistä vahvempana. Kun lopullinen päätös erosta oli tehty, tajusin, että oon selvinnyt paljon pahemmista jutuista, ja ajan kanssa tulisin sinuiksi myös tän asian kanssa. Ja niinhän siinä kävikin. Eron jälkeen luulin pitkään, etten voisi koskaan rakastaa ketään toista samalla tavalla, mutta sekin osottautui turhaksi peloksi, kun tutustuin nykyiseen poikaystävääni.

Hauskin lapsuudenmuistosi? - Näit on tosi paljon, mikä on hianoo! Ollaan siskon kans oltu kaks oikein älypäätä (okei ollaan vieläki) ja tehty kaikkee enemmän ja vähemmän järkevää. En osaa sanoo mitään yhtä hauskinta muistoo, mut monet "hyvät" ideat siskon kans naurattaa vieläkin. Mm. pehmolelun meikkaaminen sulatetulla suklaalla, perunan käyttäminen superpallona, plastiikkakirurgin leikkiminen teippaamalla toistemme naamat luonnottoman näkösiks, raparperinlehdet hattuina naapurintytön synttäreillä, sisällä nukkuminen teltassa ja makuupusseissa naamiaisasut päällä, portaissa laskettelu lampaantaljalla...

Kuluneen vuoden paras uusi tuttavuus? - Kaikki kaverit, joihin oon vuoden sisällä tutustunut, ja joista on tullut mulle tärkeitä. Erityismainintana rakkaani, joka on vahvin tuntemani ihminen ja ihanan persoonallinen tyyppi (:

Kuka on elämäsi sankari, muu kuin sinä itse? - Sisko, äiti ja isi. Eivät oo koskaan luovuttaneet, hylänneet, eikä lakanneet rakastamasta.

Lempiruokasi? - En osaa tähänkään vastata muuta ku ympäripyöreesti kasvisruoka ja merenantimet. Hyvii ruokii on niin paljon!

Suosikkiaineesi peruskoulussa? - Ala-asteella tykkäsin eniten muistaakseni kuvaamataidost ja yläasteella terveystiedost.

Mitä haluaisit harrastaa/harrastat? - Harrastan tän blogin lisäks kuvataidetta monessa muodossa, koiran kans touhuumista, ja sairaalajakson aikana alotin kuntosalil käymisen. Kuuntelen myös paljon musiikkii ja tykkäisin harrastaa laulamist ihan kunnolla, mut mun ääni ei oo häävi. Ajatuksena ois alkaa käymään taas vesijumpas ja -juoksemas, ja ehkä joskus tulevaisuudessa jatkaa tanssimist, mikä on sairauden takii jäänyt.

Tiedätkö/mistä luulet, että sairautesi johtuu tai on peräisin? - Mun dissosiaatiohäiriö ja masennus on sellasii ns. traumaperäisiä, ja traumoja mulle muodostuu helpommin, koska oon poikkeuksellisen herkkä ihminen. Psykologisten testien mukaan mulla on yliherkkä mielikuvitus ja empaattinen yliherkkyys, jonka takia koen enemmän ja voimakkaampia tunteita, kuin ihmiset yleensä. Kipuoireen uskon olevan jonkinlainen aivojen keino tuoda pahaa oloa näkyvämmäksi, ja viestittää mitkä asiat lisäävät stressiä ja ahdistusta. Oon joutunut kokemaan lapsuudessani vaikeita asioita, jotka on menny mun käsittelykyvyn yli, ja aiheuttaneet traumoja. Näistä kokemuksista traumatisoivin on koulukiusatuksi joutuminen ala- ja yläasteella. Se sisälsi henkisen väkivallan lisäksi seksuaalista ahdistelua ja hyväksikäyttöä, ja kiusaajat "aivopesi" mut uskomaan, että vika on minussa. Vaikka tästä on monta vuotta, joudun joka päivä elämään niiden asioiden ja tunteiden kanssa. Harvoin pystyn olemaan edes tuntiakaan ajattelematta asiaa. Onneks pystyn käsittelemään näit traumoja terapiassa, ja nykyään pystyn puhuu näistä myös läheisilleni. Toivoisin, että lapsille opetettais, miten tuhoisat seuraukset koulukiusaamisella on. Ilman peruskoulussa olleita kiusaajia mun elämä vois olla normaalia nuoren naisen elämää.

Minä yläasteen koulukuvassa, hymyillen vaikka elämä oli yhtä helvettiä.

Täs oli vasta osa kysymyksistä. Jatkan taas sit ku ehdin ja jaksan. Kiitos kysyjille ja teille jotka jaksoitte lukee!