Stressiä, kipuja, traumoja, toivoa

Tuli yhtäkkiä semmonen olo, et haluan kirjoittaa. Kaikkea, mitä mielessä pyörii.

Viime viikot ovat olleet vaikeita. Stressiä riittää niin, että hiuksia lähtee ennätysvauhtia. Terapeuttini on kesälomalla, ja palaa 1.8. Samana päivänä siskoni muuttaa Ranskaan. Yritän ajatella asiaa positiivisesti, tämähän on hänelle tosi hieno kokemus. Hän muuttaa poikaystävänsä kanssa. Mua ei huoleta se, etteivätkö he pärjäisi, vaan se, miten minä pärjään. Ajatus näin suuresta välimatkasta minun ja siskoni välillä pelottaa. Onneksi on olemassa kaikki Skypet ja WhatsAppit.

Olen alkanut jollain tavalla ymmärtämään fyysisiä kipujani paremmin. En enää odota mitään ihmeparantumista niidenkään osalta. Tuntuu, että nyt olen pystynyt aloittamaan jonkinlaisen surutyön. Minua on sattunut nyt 7 vuotta putkeen tosi paljon. Sattuu koko ajan. Eihän kenenkään pää sellaista kestä. En itsekään ymmärrä, miten olen näinkin hyvin selviytynyt nämä vuodet. Tiedän, että kipu jatkuu myös tulevaisuudessa, mutta en tahtoisi ajatella asiaa. Toivon, että elämästäni tulee muilta osin niin mielekästä ja onnellista, että se on kaiken kivun kestämisen arvoista. Sen eteen pitää tehdä valtavasti töitä. Olen kuitenkin alkanut uskomaan siihen, että kuntoudun ja eheydyn psyykkisesti. Olen nyt käynyt 4 vuotta psykoterapiassa, ja sen tuottamat tulokset antavat toivoa jatkoonkin. Hitaasti mennään, kaksi askelta eteen ja yksi taakse, mutta mennään kuitenkin.

Sain takaisin muistoja, joita dissosiaatio on piilottanut tietoisuudestani. Traumaattisia, kamalia muistoja. En voi kirjoittaa, mitä ne ovat. Toisaalta en tahtoisi muistaa ja tiedostaa näitä traumoja, mutta se on välttämätöntä kuntoutumiseni kannalta.

Nyt alkaa väsyttää niin paljon, että pitää lopettaa. Raskaiden asioiden läpikäyminen kuluttaa voimia. Tänään on aika lääkärille, mutta muuten saan onneksi levätä koko päivän.

Mikä dissosiaatio?

Multa usein kysytään, mitä dissosiaatio ja dissosiaatiohäiriö tarkottaa. Spontaanisti, yksinkertaisesti ja nopeasti tähän on tosi vaikea vastata.

  Löysin hyvän Facebook-sivun PODS (Positive Outcomes for Dissociative Survivors), jossa on paljon tietoa ja tukea aiheeseen liittyen. Nää alla olevat kuvat on otettu tolta sivulta, ja näissä dissosiaatio on selitetty hyvin, lyhyesti ja ytimekkäästi.

Vapaasti suomennettuna: "Dissosiaatio on täysin luonnollinen kehon reaktio voimakkaaseen traumaan."

Vapaasti suomennettuna: "Dissosiaatio on tapa paeta psyykkisesti, kun emme voi fyysisesti paeta - tapa poistua paikalta henkisesti silloin, kun se ei ole fyysisesti mahdollista."

Vielä omin sanoin ja mahdollisimman yksinkertaisesti selittäen:

   Dissosiaatio on aivojen suojamekanismi, joka aktivoituu sellaisissa traumatilanteissa, jotka ovat mielelle liian raskaita tiedostettaviksi ja käsiteltäviksi kerralla. Dissosiaatio on siis täysin normaali reaktio, myös terveillä ihmisillä. Mieli irrottautuu traumaattisesta tilanteesta, joskus niinkin paljon, ettei henkilö edes muista tapahtunutta ennen kuin on valmis käsittelemään asiaa. Joskus mieli saattaa sulkea asioita ja tapahtumia pois tietoisuudesta jopa vuosien tai loppuelämän ajaksi.

  Dissosiaatiohäiriöissä tämä tila on jäänyt päälle, tai aktivoituu tilanteissa, joissa ei todellisuudessa ole uhkaa tai vaaraa. Usein vaikeasta dissosiaatiohäiriöstä kärsivillä on taustalla jokin varhainen tai pitkittynyt trauma, esimerkiksi vuosia kestänyt kiusaaminen, lapsuudessa kaltoinkohtelu tai hylätyksi tulemisen kokemukset, väkivallan kokeminen tai näkeminen, hyväksikäyttö, sota, tai muu todella kuormittava tapahtuma tai elämänvaihe. Dissosiaatiohäiriötä sairastava henkilö ei välttämättä itse edes tiedosta koko sairautta eikä hahmota tai ymmärrä oireitaan. (Ennen kuin sain diagnoosin ja aloitin terapian, en osannut edes tunnistaa oireitani. Aina oli vaan joku "omituinen huono olo". Lapsena selitin oireita itselleni sillä, että aistin kummituksia, tai etten ole ihminen, vaan robotti tai joku yliluonnollinen henki ihmisen kehossa.)

Dissosiaatiohäiriöiden oireita ovat

amnesia eli muistinmenetys ja muistihäiriöt

derealisaatio eli ympäristön kokeminen epätodellisena tai outona, ja ympäröivän maailman hahmottamisen häiriöt

depersonalisaatio eli itsensä kokeminen epätodellisena tai vieraana, ja oman kehon sekä henkisten prosessien hahmottamisen häiriöt

identiteetin hämärtymisen tai vaihtumisen kokemukset, jolloin voi kokea vieraan identiteetin ottavan vallan kehosta ja käyttäytymisestä, kuuloharhat, vierailta tuntuvat ajatukset ja muistot, omalta ikätasolta taantuminen, vaikeudet muistaa omia tietojaan kuten nimeä tai ikää

traumaperäiset oireet, joita ovat mm. flashbackit, mielessä trauman uudelleen eläminen, ajantajun ja nykyhetken kadottaminen, traumoihin liittyvien asioiden (esim. paikkojen, tilanteiden, henkilöiden tai ihmisryhmien) välttäminen ja pelkääminen, lisääntynyt valppaus ja "taistele tai pakene" -mielentila, tunteiden turtuminen tai kykenemättömyys joihinkin tunteisiin ja niiden tunnistamiseen

psyykkisistä syistä johtuvat aistien puutokset ja häiriöt, tunnottomuus, tai kyky olla huomioimatta kipua

Edellämainittuihin dissosiaatio-oireisiin ei ole ainakaan vielä olemassa lääkettä. Ainoa keino parantua on käsitellä traumaattiset asiat, mikä tapahtuu yleensä vuosia kestävän ja tiiviin psykoterapian avulla.

Dissosiaatiohäiriöihin liittyy usein myös muita psyykkisiä oireita, joita voivat olla esimerkiksi masennusoireet, syömishäiriöiden oireet, psykosomaattiset oireet (eli fyysiset vaivat, joille ei kuitenkaan löydy fyysistä selitystä), ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöt, epävakaa persoonallisuus, huomionhakuinen persoonallisuus, narsistinen persoonallisuus, epäsosiaalinen persoonallisuus, itsetuhoajatukset ja itsensä vahingoittaminen, päihteiden väärinkäyttö, sekä psykoottiset oireet ja harhat.

Kiitos kaikille lukemisesta! Oon mennyt oman dissoni kanssa hurjasti eteenpäin viime vuosina. Osaan aina vaan paremmin ymmärtää itseäni ja sairauttani, minkä huomaan esimerkiksi lukiessani vanhoja blogikirjoituksiani.