Mun vointi on viimeaikoina ollut tosi huono. Kipuja on paljon ja koko ajan. Lihakset kramppaa niin voimakkaasti, että välillä jopa hengittäminen on vaikeaa. Mutta enpäs valita enempää, sillä aattelin nyt keskittyä positiivisiin asioihin näiden viime kesänä ottamieni kuvien avulla. Läheiset ihmiset (ja myös eläimet) on mun suurin voimavara ja syy pitää itteni hengissä. Saan heiltä niin paljon, ja välillä tulee tilanteita jolloin huomaan, että hekin tarvitsevat mua.
 |
| Ihana Ansku Yyterissä. |
 |
| Ninan kanssa Kallossa, oli meinaa kylmä tuuli! |
 |
| Nina on tän kiven kunkku! |
 |
| Mihis sulle tuli kiire? Ihmettelee Patu (oikealla) leikkikaveriaan koirapuistossa. |
 |
| Lämmittelen ja haaveilen. (Valtterin kuvaama). |
 |
| Koirapuisto vai Oonan leikkipuisto? (Valtterin kuvaama). |
 |
| Rakkaan katse. |
 |
| Näkymä parvekkeelta. |
 |
| Valtteri ja minä. Hän on mun aurinkoni. Ja Vauhtipossuni. |
 |
| "Usko ja toivo vain ovat menneet pois. Mutta yksi on jäänyt, arvaatko jo mikä se on?" - Riston kappaleesta Putoan kaivossa (alapuollella). |
