Lähettäkää kysymyksii!

No niinku otsikosta käy ilmi, aion tehdä taas kysymyspostauksen ja toivon, että lähettäisitte mulle kysymyksiä sitä varten. Ihan mitä tahansa saa kysyä!

Kesää odotellessa!

Luontokuvia ja kuulumisia

Selailin täs ajankuluks mun ottamii valokuvia ja löysin muutaman hyvän kuvan metsästä. Oon ottanut nää kuvat viime vuoden lopussa kun kävin pikkuserkkuni Mappun kans Porin Teemuluodossa. Toi ylin kuva on mun lemppari.

Kai mun pitää vähän kuulumisiakin kertoa. Mut lähetettiin muutama viikko sitten osastolta kotiin, vaiks olin tosi peloissani miten selviydyn kotona. No, hengis oon vieläkin.. Itsetuhoajatuksia on ollut, mut ne ei oo edennyt teoiksi. Poikaystävä on käytännössä asunut mun luona siitä asti kun tulin sairaalasta, enkä kyl pärjäis yksin huonoimpina hetkinä. Toisen läsnäolo auttaa mua pitämään ittestäni huolta, koska en haluu satuttaa itteeni läheisten nähden. Oon pystynyt hoitamaan myös riittävän lepäämisen ja syömisen, kun ollaan yhdessä tehty ruokaa ja enimmäkseen poikaystävä käynyt kaupassa. Vanhemmat ja sisko on kans autellut, ja kaverit on paljon kyselleet vointia. Ihanaa, että musta välitetään.
 

Viime viikolla kävin fysiatrilla tutkituttamassa mun kipuja. Olin päätellyt ihan oikein, että mun kipu on fibromyalgiatyyppistä ja luultavasti traumaperäistä. Lääkäri kertoi, et samanlaisia oireita on tullut ihmisille, jotka on ollut sodassa ja saaneet sieltä traumoja niin, että keho on jäänyt ns. puolustustilaan ja lihakset menneet pienestäkin kivusta pysyvään jännitystilaan. (Mun kivut alkoi 2009 peruskoulun päätyttyä ja aikamoista henkistä sotaa se koulunkäynti oli kiusaamisen ja muiden vastoinkäymisten kanssa.) Kipulääkitystä ei muutettu, mutta aloitin käynnit fysiatrian polilla kivunhallinta- ja tietoisuustaitoharjoitusryhmässä. Fysioterapiaakin jatketaan taas, mutta sinne en ole vielä saanut aikaa.

Fysiatrialta sain diagnoosit:
F45.4 Krooninen kipu
M54.5 Lannerangan kipu- ja toimintahäiriö
F33.11 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso somaattinen oireyhtymä

Jos jollain, joka tätä lukee, sattuu olemaan jokin edellämainituista, kirjoita ihmeessä kommenttia! Muhun saa yhteyden myös Facebookin Painajaisten Prinsessa -sivun kautta.

Tyhmä itsemurha

Liian usein kuulen tätä: itsensä tappaminen on tyhmää. Itsekästä ja huomionkipeää. Itsemurhan tehneet ihmiset ovat tyhmiä, eivätkä välitä siitä, miten paljon tuskaa aiheuttavat läheisilleen.

Asia ei todellisuudessa mene näin. Itsetuhoista ihmistä on vaikea ymmärtää, jollei ole itse käynyt läpi samaa. Josset ole ikinä kokenut kuoleman olevan ainoa vaihtoehto, ole onnellinen. Et tiedä miltä se tuntuu, ja toivon ettet joudu koskaan tietämään.

Itsemurhan tekijä ei ole tyhmä, vaan sairastunut. Hän ei näe mahdollisuutta parempaan. Hän ei halua enää jatkaa. Vaikka asiat olisivat ulkopuolisen silmin kunnossa, itsemurhan tekijä on ehkä menettänyt kykynsä nauttia elämästä ja tuntea positiivisia tunteita. Hän ei ole itsekäs, tai halua satuttaa muita ihmisiä. Hän vain luulee muiden elämän olevan parempaa ilman häntä. Hän saattaa luulla, ettei häntä rakasteta. Hän tuntee olevansa taakka. Hän ehkä kuvittelee kuolemansa olevan muille helpotus. Hänen tuntemansa tuska on niin suurta, että kaikki muu tuntuu menettävän merkityksensä sen rinnalla. Ehkä hän on taistellut jo pitkään ja kuluttanut voimansa loppuun. Ehkä hänen elämältään katosi pohja yhdessä hetkessä. Hän voi olla ihan tavallinen ihminen, hän saattaa piilottaa tuskansa. Lopulta salailu käy liian raskaaksi. Hän luulee todella, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Hän ei tee sitä kiusatakseen, loukatakseen tai saadakseen huomiota. Hän ei välttämättä edes tahdo kuolla, muttei pysty enää elämään. Hän ei ole saanut riittävää apua. Ehkä sitä ei ole saatavilla, tai ehkä hän ei ole osannut pyytää sitä.

Jos joku kertoo itsetuhoisista tunteistaan tai teoistaan, älä koskaan syyllistä tai mollaa häntä. Ota hänet tosissaan ja mieti mitä voit tehdä auttaaksesi häntä. Hanki aina apua, vaikka hän kieltäisi sinua.