Oon huomannut, et kun tapahtuu jotain tarpeeks kamalaa ja järkyttävää, reagoin ihan odottamattomalla tavalla. Luulis, että saisin paniikkikohtauksen, huutaisin ja parkuisin lattialla niinku pieni lapsi, tai tekisin jotain todella harkitsematonta ja itsetuhosta. Mut ei, kun asia on tarpeeks vaikee, käyttäydynkin tilanteeseen nähden tosi tyynesti ja rauhallisesti. Musta tulee ihan ku joku robotti joka tekee asiat järjestelmällisesti ja tuijottaa eteenpäin ilmeettömänä. Jotenkin mun aivot ei pysty tajuamaan asiaa saman tien, vaan käsittelee sitä pieni osa kerrallaan. Tänään oon huomannut pari kertaa hetkellisesti jopa unohtaneeni koko eron. Kaupassa otan telineestä nahkaisen miesten rannekorun ja ajattelen, et tästä Jätkä tykkäis. Ja melkein ehdin viedä kassalle 2 pakettia kasvopyyhkeitä, toinen kotiin ja toinen Jätkän kämpille, ettei tarvi yhtä pakettia kuljettaa paikasta toiseen. Ainiin. Apua. Totuus iskee taas tajuntaan, mutta pala kerrallaan. Hyvä niin, koska muuten en kestäis tätä surua.
Sydänsurut ei oo mulle mikään uusi asia. Siks nytkin tiedän, miten selvitä näistä ensimmäisistä eron jälkeisistä päivistä.
1. Pura tunteitasi luotettavalle ihmiselle. Onneks mulla on mun sisko.
2. Muista, että olet selviytynyt elämästä ja vastoinkäymisistä tähänkin asti. Huonoina hetkinä pyrin aina ajattelemaan kokemiani rankkoja asioita, joista huolimatta olen vielä tässä. En kovin ehjänä, mut kuitenkin hengissä. Päätän, että perhanasaakeli, minähän selviin tästäkin!
3. Älä jää yksin neljän seinän sisälle. Ajattelen ihmisiä, jotka välittää musta. Yritän sopii mahdollisimman paljon treffei kavereitten kans. Menen ulos. Tänään olin hyvän ystäväni kans shoppailees.
4. Keksi tekemistä. Perus arkiaskareet kaikessa tylsyydessäänkin käy. Parempi sekin, kun maata kellon ympäri sängyn pohjalla.
5. Pue päälle lempi vaatteesi, laita tukka hyvin ja/tai meikkaa. Olo on heti vähän pirteempi, kun edes näyttää ihmiseltä.
6. Hemmottele itseäsi. Ostin alusvaateliikkeestä nätit rintsikat. Herkuttelen ja kuuntelen hyvää musiikkii. Pieniä juttuja, jotka kohottaa mielialaa ees vähän.
7. Mieti, mitä hyvää suhteesta jäi. Mulle jäi paljon hauskoi muistoja. Tieto siitä, että osaan rakastaa, ja olen myös rakastettava omana itsenäni. Kokemus ymmärretyksi tulemisesta, jonkinlaisesta sielunkumppanuudesta, ja todellisesta rakkaudesta. Kiitollisuus siitä, että Jätkä oli mun tukena, ja näki mut kokonaan, ei vain pelkkää ulkokuorta. Opin paljon lisää itsestäni ja elämästä yleensä.
8. Anna itsellesi lupa surra. Mitä sitten, jos tirautan kyyneleen julkisella paikalla, tai piilotan Jätkän lahjaksi antamat esineet pois näkyvistä. Tosin en oo kumpaakaan näistä (ainakaan vielä) tehnyt, mutta saan tehdä, jos siltä tuntuu. Annan myös ittelleni luvan tehdä asiat omien voimieni mukaan. Mun ei tarvi olla täydellinen. Surutyö ottaa aikansa, mutta se on käytävä läpi.
nainen makaa yksin vuoteellaan
peitto turvanaan
ääriviivat vartalonsa
piirtää kuvan seinään valkeaan
siinä näkee hiekkadyynin
jota karavaani vaeltaa
keidasta se janoaa
vaan keidasta ei löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voi
siinä liikaa mustaa on
sydäntä ei kierrättää voi
se on miltei loppuunkulunut
vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
mies on yksin huoneessaan
tyhjä lasi kourassaan
puhunut on henki pullon
kertonut niin monta tarinaa
aina samat aina lohdulliset
ovat neuvot viisaamman
lisää niitä janoaa
vaan lisää ei nyt löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voi
siinä iso reikä on
sydäntä ei kierrättää voi
se puhki on palanut
enkä mä tiedä sitä missä mun kotini on
vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
peitto turvanaan
ääriviivat vartalonsa
piirtää kuvan seinään valkeaan
siinä näkee hiekkadyynin
jota karavaani vaeltaa
keidasta se janoaa
vaan keidasta ei löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voi
siinä liikaa mustaa on
sydäntä ei kierrättää voi
se on miltei loppuunkulunut
vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
mies on yksin huoneessaan
tyhjä lasi kourassaan
puhunut on henki pullon
kertonut niin monta tarinaa
aina samat aina lohdulliset
ovat neuvot viisaamman
lisää niitä janoaa
vaan lisää ei nyt löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voi
siinä iso reikä on
sydäntä ei kierrättää voi
se puhki on palanut
enkä mä tiedä sitä missä mun kotini on
vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
