torstai 29. toukokuuta 2014

Täällä taas

Paljon on tapahtunut. Muutin pois vanhempien luota tänne palvelukotiin 1.4. ja sen takii en oo päässy kirjottelee. Nyt sain tänne läppärin ja netin, jei!


Oon saanu täält palvelukodista uusii kavereita, mikä on tietenki mahtavaa. Tästä pääsette lukemaan ihanan Lauran blogia. Tääl asuu myös mun lisäks toinen tyttö, joka sairastaa dissosiaatiohäiriöö, ja on tuntunu hyvältä vaihtaa hänen kanssaan kokemuksii ja tajuta, etten oo ainoa. Muutenkin oon jaksanu viime aikoina hankkii enemmän tietoo mun sairaudesta, ja siit on ollu hyötyy myös oireitten tunnistamiseen ja hallintaan.


Esimerkkinä voin kertoo viime lauantain itkukohtauksesta. Mul oli siis lomaa täält laitoksest ja mun pikkuserkku Mappu oli tulos mun vanhempien luo sunnuntaina. Me ollaan Mappun kans tosi läheisii, ja nähdäänkin suht usein ain kun on lomia. Mappu asuu siis Helsingin lähel, ja aina ku hän on täällä tai mää niillä, ni se tuntuu vähän ku ottais lomaa kaikest paskasta. Silloin elämä ei pyöri sairauden ympärillä, vaan sen, et ollaan yhdessä ja tehdään kaikkee hauskaa ja nautitaan toistemme seurast. Lauantai-iltana kuitenki mulle tuli kauhee olo, rupes itkettää eikä se meinannu loppuu millään. Tajusin etten ollu ottanu kaikkii (persoonallisuuden) osiani huomioon ja valmistautunu lomaan vanhempieni ja Mappun kans. Vaiks fiilikset läheisten näkemisest onki suurimmaks osaks positiivisia, mun kaikki osat ei koe asiaa samal tavalla. Ja lauantai-iltana nää mun erilliset osat nosti mun pään sisällä metelin.

Olen huono. Ruma, tyhmä, kuvottava. En kelpaa kellekään. Ikinä. Kukaan ei voi rakastaa mua, koska oon niin kamala.

Lopulta rauhotuin, kun soitin ystävälleni Ennille ja menin hänen kämpille. Laitettiin ittemme nätiks ja lähdettiin kävellen kiertää keskustaa. Se oli hauskaa ja mun sisäinen lapsi vaati päästä torin Angry Birds -kiipeilytelineeseen. Oli siin vähä haastetta korkkareitten ja käsilaukun kans!


Sunnuntaina menin aamul vanhempien luo ja Mappu tuli junalla kahden aikaan. Loma meni tosi hyvin, oltiin yhdes, häärättiin kaikkee mukavaa ja pelleiltiin koko ajan. Aluks suunniteltii reissuu Yyteriin, mut sää viileni ja mentiin sen sijaan niitylle pienen rakkauseläimen kans. Kaiken kaikkiaan Mappun kans oli ihanaa.





 No nyt mä sen kekkasin 
Mä taidan olla pikkasen sekasin 
Katsoin maailmaa ja näin mä sen kelasin 
Taidan olla väärin päin 
Tai sit koko maailman väärin näin 
Ja mä päätin näin, et vihani käärin näin 
Kaikki korttini pelasin 
Salaisuuteni suurimmat paljastin 
Ja ne voimaksi valjastin, varokaa valheenpaljastint

Alasti kelluen lumpeenlehdel 
Laulain työtäni tehden 
Ei purista vyötäni 
Eikä häiritse liskot mun yötäni 
Sitä voi valjastaa voimansa, jos uskoo siihen voivansa 
Ei sil oo välii mist oon tullu 
Vaan sille millanen mä oon 
Ja oonko valmiina mä oon 
Ei sil oo välii et oon hullu

Oon tienny sen mitä en tie 
Oon nähny henkiä 
Oon kulkenu paljaat varpaat kenkinä 
Minä itse itseni renkinä 
Oon esiintyny Jeesuksena 
Levittäny ilosanomaa 
Mul on aina paljon sanottavaa 
Mut neki on vaan sanoja 
Oon avoin mielen säästäni 
Avoimesti sekasin päästäni 
Siks kai oon niin huoleton 
Tiedän olevani kuolematon 

Alasti kelluen lumpeenlehdel 
Laulain työtäni tehden 
Ei purista vyötäni 
Eikä häiritse liskot mun yötäni 
Sitä voi valjastaa voimansa, jos uskoo siihen voivansa 
Ei sil oo välii mist oon tullu 
Vaan sille millanen mä oon 
Ja oonko valmiina mä oon 
Ei sil oo välii et oon hullu