Eilen siis Valtteri lähti illalla mökille ja oli siellä yötä. Kutsuin ystäväni meille viettämään iltaa kanssani, ja meillä oli hauskaa. Hän lähti kotiin joskus kahden aikaan yöllä. Tarkoituksenani oli mennä nukkumaan, mutta minäpä unohdin aivan täysin, että on yö. Istuin sohvalla kuuntelemassa äänikirjaa ja leikkimässä Pontus-hamsterini kanssa. Katsoin jossain vaiheessa seinäkelloa, mutta koska en muistanut että on yö, jatkoin vain valvomista.
En muista, miksi katsoin puhelintani, mutta kuitenkin huomasin siinä jotain outoa. Puhelimen digitaalinen kello näytti 5:19. Ei klo 17, vaan viisi! Aamulla! Otan aina iltalääkkeeni niiden väsyttävän sivuvaikutuksen takia juuri ennen nukkumaanmenoa. En ollut siis ottanut lääkkeitänikään, koska olin unohtanut koko nukkumisen. Minun oli pakko ottaa ne.
Tänään heräsin aamupäivällä pari kertaa puhelimen ääneen, mutta olin liian tokkurainen pystyäkseni vastaamaan. Sain itseni ylös sängystä joskus kolmen maissa iltapäivällä. Ahdistus on ollut tänään tosi voimakasta, enkä osaa edes sanoa mitään muuta syytä sille. Fyysinen ja psyykkinen vointini heikkenee aina tosi paljon, jos en ole nukkunut tai syönyt riittävästi.
Nyt kello on 23:26 ja on aika mennä nukkumaan, jos haluan voida huomenna paremmin. Olen pettynyt siihen, etten pärjännyt yötä yksikseni. Etukäteen luulin pärjääväni. Onneksi mulla on lähellä vanhemmat, joiden luo voin aina mennä. Välillä tuntuu tyhmältä olla 24-vuotias ja silti kyvytön huolehtimaan näinkin yksinkertaisista asioista, kuin syöminen ja nukkuminen. Tahtoisin pärjätä, tahtoisin olla edes vähemmän riippuvainen muiden huolenpidosta.
Askel kerrallaan.
 |
| Pontus |
