Viime kesänä osallistuin kasvisruokakurssille, jolla tapasin tämän komistuksen. Hän oli heti tosi kohtelias ja auttoi mua tiskaamaan, kun mulla oli käsissä kipuja. (Vaikka myöhemmin sain selville, että hän vihaa tiskaamista!) Kurssin jälkeen pyysin häntä kaveriksi Facebookissa, ja aloimme heti kirjoittelemaan toisillemme. Hänelle oli tosi helppo puhua alusta asti. Mulla oli silloin vähän ongelmia lääkityksen kanssa, ja vointi oli hetken ajan tosi huono. En saanut yöllä nukuttua, kivut oli kovat ja itkin jatkuvasti. Myös tästä kerroin hänelle ja hän tsemppasi mua eteenpäin. Emme olleet tavanneet kokkauskurssin jälkeen, kunnes yhtenä iltana kun olin ihan loppu, hän ilmestyi ovelleni eikä sanonut mitään, halasi vain. Se kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.
Pian tämän jälkeen hän pyysi mua kahville. Viihdyin hänen kanssaan koko loppupäivän. Meidän piti katsoa elokuvaa, mutta se meni kokonaan multa ohi, koska meillä oli niin kiinnostavat keskustelut! Siitä sitten jatkettiin tapailua.
Tän vuoden aikana me molemmat ollaan omilla tavoillamme käyty pohjalla ja toistemme tukemina noustu sieltä ylös. Mulla alkoi maanantaina ammattikouluun valmentava koulutus, enkä olis uskaltanut edes hakea siihen, ellei Valtteri olis mun tukena. Meillä on ollut huonoja aikoja ja pahoja riitoja, mutta nyt meidän suhde voi paremmin kuin koskaan. Mitä enemmän opitaan tuntemaan toisiamme, sitä paremmin osataan ottaa toisemme huomioon. Valtteri asuu käytännössä koko ajan mun luona ja ollaan pikkuhiljaa ruvettu suunnittelemaan muuttoa yhteiseen kämppään. Mulle se on iso askel, koska se tarkoittaa muuttoa pois tuetusta asunnosta. Onneksi mulla silloinkin olisi sama omahoitaja ja sairaanhoitaja, jotka kävis mua katsomassa kerran-pari viikossa.
Mun aiemmat kokemukset parisuhteista on vähän erikoisia. Ensimmäinen suhde oli sellainen teini-ihastus, joka ei kestänyt kuin vuoden. Sen jälkeen oli pitkä, melkein viiden vuoden suhde, jossa oli paljon hyvää, mutta vielä enemmän ongelmia. Olin suhteen alussa 15-vuotias ja suhteen loppuessa 20-vuotias, joten ei mikään ihme, että kasvoimme eri suuntiin. Tämän jälkeinen suhde oli traumaattinen kokemus, enkä halua enempää avata sitä tässä. Valtteri oli ensimmäinen, jolle uskalsin ääneen sanoa, mitä tuossa suhteessa jouduin läpikäymään. Hän on ollut suuri tuki ja apu näistä asioista toipumiseen.
Mutta tällä hetkellä, tässä suhteessa, olen rehellisesti onnellinen. Valtteri on ihminen, jonka kanssa voin hyvin kuvitella viettäväni vielä monta monta vuotta. Meillä on paljon omaa huumoria, jota harva ymmärtää. Kotiin on aina kiva tulla kun hän on täällä, eikä aamulla herääminenkään ole niin kamalaa, jos hän herää kanssani. Tuntuu kuin mulla olis ikioma aurinko, joka antaa mulle energiaa ja halauksia pitkin päivää. Rakastan.
