Tyhmä itsemurha

Liian usein kuulen tätä: itsensä tappaminen on tyhmää. Itsekästä ja huomionkipeää. Itsemurhan tehneet ihmiset ovat tyhmiä, eivätkä välitä siitä, miten paljon tuskaa aiheuttavat läheisilleen.

Asia ei todellisuudessa mene näin. Itsetuhoista ihmistä on vaikea ymmärtää, jollei ole itse käynyt läpi samaa. Josset ole ikinä kokenut kuoleman olevan ainoa vaihtoehto, ole onnellinen. Et tiedä miltä se tuntuu, ja toivon ettet joudu koskaan tietämään.

Itsemurhan tekijä ei ole tyhmä, vaan sairastunut. Hän ei näe mahdollisuutta parempaan. Hän ei halua enää jatkaa. Vaikka asiat olisivat ulkopuolisen silmin kunnossa, itsemurhan tekijä on ehkä menettänyt kykynsä nauttia elämästä ja tuntea positiivisia tunteita. Hän ei ole itsekäs, tai halua satuttaa muita ihmisiä. Hän vain luulee muiden elämän olevan parempaa ilman häntä. Hän saattaa luulla, ettei häntä rakasteta. Hän tuntee olevansa taakka. Hän ehkä kuvittelee kuolemansa olevan muille helpotus. Hänen tuntemansa tuska on niin suurta, että kaikki muu tuntuu menettävän merkityksensä sen rinnalla. Ehkä hän on taistellut jo pitkään ja kuluttanut voimansa loppuun. Ehkä hänen elämältään katosi pohja yhdessä hetkessä. Hän voi olla ihan tavallinen ihminen, hän saattaa piilottaa tuskansa. Lopulta salailu käy liian raskaaksi. Hän luulee todella, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Hän ei tee sitä kiusatakseen, loukatakseen tai saadakseen huomiota. Hän ei välttämättä edes tahdo kuolla, muttei pysty enää elämään. Hän ei ole saanut riittävää apua. Ehkä sitä ei ole saatavilla, tai ehkä hän ei ole osannut pyytää sitä.

Jos joku kertoo itsetuhoisista tunteistaan tai teoistaan, älä koskaan syyllistä tai mollaa häntä. Ota hänet tosissaan ja mieti mitä voit tehdä auttaaksesi häntä. Hanki aina apua, vaikka hän kieltäisi sinua.