"Miten minun käy, jos luotan sinuun? Voinko luottaa? Luotin aiemmin ja niin siinä kävi, että tulin pienemmäksi ja surullisemmaksi. Jos niin käy taas, jääkö minusta enää mitään jäljelle? Tuleeko minusta näkymätön, vai olenko ollut sitä koko ajan? Näetkö sinä minua? Näetkö sinä minun hätääni? Olen pieni tyttö ja minun on kylmä. Ota minut syliin ja kääri peittoon, keinuta ja tuudita ja sano, ettei minun tarvitse enää pelätä. En halua pelätä, mutta pelkään. Ole kiltti, älä jätä minua tähän. Älä jätä minua yksin. Ole niin kiltti."
Puhuja on yksi persoonanosistani, pieni pelokas lapsi. Persoonanosani ovat alkaneet puhua minulle yhä enemmän. Ovat ne aina olleet olemassa, mutten ole erottanut niitä toisistaan. Olen ollut niin täysin ne. Niiden ajatukset ovat olleet minun ajatuksiani, enkä ole kuin muutaman viimeisen vuoden edes tiennyt, että minuja on useampi kuin yksi.
Tällä hetkellä aktiivisimpia ovat tämä pelkäävä lapsi, elämää ja itseäni vihaava mies, sekä järkevä aikuinen Anna, joka yrittää selvitellä noiden kahden välejä. Pääni sisällä käydään siis riitaa milloin mistäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti