Purkautumista ja surkuhupaisia meemejä

Tällä hetkellä tuntuu tosi rankalta. Sen takia, kun en oikeesti voi koskaan täysin luottaa omaan järkeeni ja aisteihini. Koskaan en voi olla täysin varma siitä, mikä on todellista ja mikä mun mieleni tuotetta. Vaikka onhan mun mielen luomat asiat tavallaan mulle todellisia, muttei niitä voi aina sovittaa ympäröivään maailmaan. Päivällä ajattelin, et voin taas paremmin kuin pitkään aikaan, mut pari tuntia myöhemmin tunsin sekoavani totaalisesti. Kaikkein ikävin oire on se, etten aina tunnista Valtteria Valtteriksi, vaikka kuinka yritän järjellä ajatella asiaa, ja Valtteri yrittää auttaa mua. Kroppa ja mieli huutaa, että ei saa luottaa kehenkään, tai päästää ketään niin lähelle. Se on kamalaa varmasti Valtterillekin. Tänään on just tällainen päivä. Välillä en kyl tiedä itsestänikään, kuka oikein olen. Tai missä olen, ja mitä hetkeä eletään. Syömisestä on kans tullut yhtäkkiä vaikeaa, enkä tiedä miksi. Helposti tulee vaan huono olo, vaikka ruoka ois kuinka hyvää. Yritän ajatella, että tää on vaan huono päivä, eikä tarkoita sitä, että oisin kokonaan ihan hirveessä kunnossa. Toivottavasti huominen on jo parempi. Kirjoittaminen helpotti taas vähän oloa, vaikka edelleen pelottaa ja koko kroppa jomottaa. Ne on ne traumat, jotka muistuttaa olemassaolostaan. 

Ja sit kevennykseks pari aiheeseen sopivaa meemiä!