Ajelehdin

Minuutit, tunnit ja päivät valuvat eteenpäin. En saa otetta mistään. Tuntuu, kuin olisin menettänyt täysin hallinnan kaikesta. Tunteistani, ajatuksistani, kehostani. En ole hereillä, mutten unessakaan. Menneisyys sekoittuu nykyisyyteen, joka tuntuu raskaan epätodelliselta. Kaikki on tasaisen harmaata. Voimat hupenevat. Niinkuin elämä katoaisi minusta pikkuhiljaa. En tahdo sitä. Mutten voi lakata ajelehtimasta, jossen löydä köyttä, jolla vetää itseni rantaan.