torstai 25. syyskuuta 2014

10 vuotta

Niin kauan oon sairastanut masennusta. Tarkkaan on vaikee sanoo ajankohtaa jolloin se puhkes, mutta muistan jo 11-vuotiaana toivoneeni kuolemaa. Olin vasta ala-asteella ja vihasin kaikkea itsessäni.




Mikä saa pienen lapsen menettämään halun elää? Mun kohdalla syitä on monia, mutta varmasti eniten just tuolloin vaikutti se, että mua kiusattiin koulussa. Tuntuu ettei sana "kiusaaminen" ees riitä kuvaamaan sitä helvettiä mitä mun arkipäivät koulussa oli. Muut oppilaat kohteli mua kuin mulla ei olis mitään arvoa. En tuntenut olevani edes ihminen. Kavereita mulla oli muutama, mutta he eivät uskaltaneet puolustaa mua, koska silloin heitäkin olis saatettu kiusata yhtä paljon kuin mua. En oo heille asiasta katkera, päinvastoin, oon ilonen että mul ees oli kavereita. Kerroin kyllä kiusaamisesta vanhemmilleni, jotka olivat kouluun ahkerasti yhteydessä. Kiusaamiseen puututtiin kuitenkin vasta kun olin ylä-asteella. Kaikesta koulussa ja koulumatkoilla tapahtuneesta en uskaltanut kertoo kellekään moneen vuoteen, koska syyllistin itteeni niist asioista. Näitä oli etenkin seksuaalinen ahdistelu ikäisiltäni pojilta. Tätäkin tapahtui jo ala-asteella, kun kehityin ja kasvoin suht aikasin. Olin paljon poikia pidempi ja häpesin naisellisuuttani.

Oon aina ollut poikkeava, ja tiedostanut asian niin kauan kuin muistan. En tuntenut kuuluvani mihinkään ryhmään, jossa oli muita lapsia. Ihmettelin aina mitä muut lapset mahtaa ajatella, kun juoksivat mieluummin epämukavissa kurahousuissaan räkä poskella pitäen kauheeta meteliä, kuin istuivat jonkun sylissä keksimässä luonteenpiirteitä pehmoleluille tai piirtämässä mielikuvitushahmoja. Ihmettelen vähän vieläkin. Mulla todettiin myös psykologin testeissä olevan (mm. autismiin liittyvää) empaattista yliherkkyyttä, sekä yliherkkä mielikuvitus. Tää erilaisuus on varmaan se syy, miks just mua alunperin ruvettiin kiusaamaan, muuta syytä en keksi.

Samaan aikaan kun tätä kiusaamista tapahtu joka päivä koulussa, ei kotonakaan asiat ollu hyvin. Mun mummu sai aivoverenvuodon ja halvaantu. Mun läheiset menetti lapsensa. Älyttömän vaikeita asioita koko perheelle. En ihmettele et kaikki tapahtunut  meni mun käsittelykyvyn yli.


Haluun tällä tuoda esiin sen, ettei masennus ole pelkästään aikuisten sairaus. Itseasiassa se ei ole myöskään vain ihmisten sairaus. (Tähän on pakko lisätä, etten edes tahdo ajatella moniko eläin Suomessakin kärsii masennuksesta kun ottaa huomioon tuotanto-, turkis- ja koe-eläinten olot.) Masennus ei näy ulospäin välttämättä mitenkään.

Toivon, että lapsille kerrottaisiin jo pienestä lähtien, mitä koulukiusaamisesta voi seurata. Kiusattu saattaa oikeesti sairastua vakavasti, pahimmillaan loppuelämäksi. Uskon, että lapset ymmärtävät, jos heille kunnolla selitetään, että toista ihmistä voi "lyödä " myös ilkeillä sanoilla ja teoilla, ja se sattuu aivan yhtä paljon. Sitäkään ei pitäis unohtaa, että myös kiusaaja tarvitsee apua. Syy kiusaamiseen löytyy usein kiusaajan omista ongelmista. Esimerkkinä voin käyttää erästä muakin kiusannutta poikaa. Hänen isänsä kuoli pojan ollessa pieni, ja muistan, ettei heidän kotitalonsa näyttänyt mitenkään asuinkelpoiselta. Myöhemmin oon kuullut huumeiden olevan keskeinen asia pojan elämässä nuoresta asti. Poika purki pahaa oloaan muihin lapsiin. Mahtoiko hänellä olla ketään luotettavaa aikuista, jolle puhua?


Kiitän taas kaikkii, jotka on jaksanu lukea! Kommentteja otetaan mielellään vastaan :)

7 kommenttia:

  1. Mun diagnoosi on toistuva masennus. Masennusjaksot yhteensä tekee kans jotain 10v mulla. Nyt oon päässy käsiksi siihen, että mistä se ja muut ongelmat johtuu.

    VastaaPoista
  2. oikeesti <3 hurjan vahva ja ihanan kuuloinen neito olet. Muakin on kiusattu se peruskoulu. Mutta mun täytyy sanoa että mahdat olla yksi harvoista joka muistaa myös kiusaajia! Niin eihän kiusaajillakaan kaikki ole kunnossa.

    Mutta ihanaa että jaoit ajatuksiasi ^^ tämä oli omalla tavallaan surullista mutta myös lämmintä luettavaa. On ihana kuulla että kuitenkin jaksat elää etkä luovuttanut matkan varrella :) keep on goin gilr! <3

    VastaaPoista
  3. Saako sihun jotenkin yhteyttä? Olisi hienoa jakaa kokemuksia....kuulostaa hyvin pitkälle minulta

    VastaaPoista
  4. Oot kyllä hirmu vahva ko oot ton kaiken kestäny .. muaki on kiusattu, ja edelleen tuntuu että jokanen katse vaan arvostelee mua ja mun ulkonäköä .hienoa että pystyt tunteistas kertomaan, paranemisia sulle !

    VastaaPoista
  5. Hienoa että jaat tuntemuksesi. Kiusaamisesta ei voi liikaa puhua. Voimia sinulle jatkoon ❤

    VastaaPoista
  6. Todella mahtava kirjoitus kaikinpuolin. Itsekkin olen joutunut kiusatuksi. Amiksessa uskalsin puhua koko luokalle kiusaamisen vaikutuksista ja siitä, miten on muhun vaikuttanut, enkä voinut olla itkemättä kun kerroin.
    Mut hei, tsemppiä ja voimia sulle jatkoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, tosi rohkeeta kertoo koko luokalle noin vaikeesta aiheesta. Kiitos paljon ja voimia sinnekin! <3

      Poista