Sekaisin

En muista koska viimeksi olisin tuntenut olevani näin sekaisin. Havahdun joka päivä monta kertaa kesken keskustelun, ilman että tiedän edes mistä puhutaan. Suuni vastaa automaattisesti kaikkeen, mitä toiset sanovat, mutta oikeasti minulla ei ole aavistustakaan puheenaiheesta, tai siitä kuinka kauan olemme jutelleet. Kaikki tavarani ovat hukassa, laitan niitä mihin sattuu, enkä jälkeenpäin muista mitään. Maailma ympärilläni tuntuu pyörivän, vääristyvän, kutistuvan, suurentuvan, pimenevän, kirkastuvan, väreilevän... Todellisuutta on vaikeaa erottaa unista, muistoista ja ajatuksista. Jotenkin onnistun hoitamaan joitain pakollisia asioita, ja jälkeenpäin tuntuu kuin en olisi oikeasti tehnyt niitä. Suuren osan ajasta olen turta ja tunteeton, välillä kaikki väsymys, kipu, suru ja kiukku iskevät päin pläsiä. Joudun koko ajan tarkistamaan missä olen ja kenen kanssa, koska unohdan sen jatkuvasti. En siis ihan oikeasti tiedä mistään mitään!

Sain uuden diagnoosin: traumaperäinen stressihäiriö (eli PTSD). Se on puhjennut mulle pikkuhiljaa viimeisen puolen vuoden aikana, kun olen alkanut muistaa vuosien takaisia traumoja, joista häiriö johtuu. En halua avoimesti kertoa kyseisistä traumoista, koska haluan suojella läheisiäni huolelta ja surulta. Joillekin olen kertonut, ja he ovat täysillä tukenani.

Keskivaikea masennus on pahentunut vaikeaksi. Lääkärin mukaan täyttämäni testin pistemäärä oli hurja. En oikein tiedä, mitä asialle voi tehdä, kun lääkitystä on jo nostettu, ja varmaan kaikki mahdolliset eri lääkkeet kokeiltu. Monessa lääkkeessä haittavaikutukset ovat suuremmat kuin hyöty. Mulla on ollut masennus jo 12 vuotta, en meinaa edes muistaa elämää ilman sitä.

Kirjoittaminenkin on vaikeaa, joten taidan lopettaa tähän. Ylihuomenna on tarkoitus mennä Tampereelle juhlimaan vuoden vaihtumista. Jännittää, mitä siitä tulee, mutta tiedän ettei mulla ole hätää, kun Valtteri on mukana.