Kiukkua ja kaikkea sairaalassa

Oon ollut nyt 4 viikkoa sairaalassa. Näillä näkymin oon tällä osastolla 24.2. asti. Ylihuomenna on hoitokokous, jossa puhutaan jatkosta. Toivon kovasti pääseväni aivojen magneettistimulaatiohoitoon. Sillä hoidetaan mm. vaikeaa masennusta ja neuropaattista kipua. Hoito kestää yleensä kokonaisuudessaan 4 viikkoa, mutta siinä voi käydä kotoa käsin. Yksi hoitokerta kestää yleensä 30-45 minuuttia plus esivalmistelut, ja hoidossa käydään joka arkipäivä sen neljän viikon ajan. Mulle tehtiin jo 2 vuotta sitten lähete siihen, mutta se magneettistimulaatiolaite olikin silloin vasta kokeiluvaiheessa.
   Nyt lääkärit ja omahoitaja on kuitenkin suunnitellut ihan muuta, mun toiveista ja pyynnöistä huolimatta. Yritän saada torstaina jotain selvyyttä asiaan. Ensin mun ei meinattu antaa olla täällä paria viikkoa pitempään, vaikkei mun vointi ole parantunut siitä kun tulin tänne. Stressasin ja panikoin älyttömästi, kun pelkäsin joutuvani kotiutumaan tässä kunnossa. Mulla ei ole voimia huolehtia itsestäni. Suututtaa se, että vaikka tää on ehdottomasti paras osasto jolla oon ollut, joudun silti vieläkin tappelemaan siitä, että mua kuunneltaisiin, ja saisin tarvitsemaani ja itse hyödylliseksi kokemaani hoitoa. Tällä hetkellä musta tuntuu, että hoitavista tahoista ainoastaan mun psykoterapeutti on "mun puolella". Hän on tehnyt mun kanssa tiiviisti töitä nyt 4,5 vuotta, ja ymmärtää, että tiedän itse oman jaksamiseni paremmin kuin kukaan lääkäri voi parin tapaamisen perusteella tietää.
   Kun ihminen on niin huonovointinen, ettei pärjää kotona avohoidon avulla, miten voimien pitäisi riittää taistelemaan sen eteen, ettei jäisi ilman toimivaa hoitoa? Mielestäni oikea vastaus on: ei pitäisi. Ei potilaan pitäisi joutua taistelemaan ja pelkäämään ja menettämään toivoaan sen takia, ettei hoidoista ja lääkityksestä päättävät henkilöt tunnu ymmärtävän ja kuuntelevan potilasta lainkaan. 
   Siihen olen tyytyväinen, että pääsen ensi viikolla vihdoin lannerangan röntgenkuvaukseen ja selän magneettikuvaukseen. Eihän mulla oo ollut kovia lantio- ja selkäkipuja kuin vasta 7,5 vuotta, mutta ainakin nyt vihdoin tässä asiassa mua kuunneltiin ja otettiin vakavasti. Toivottavasti myös ylihuomenna hoitokokouksessa otetaan.