Täällä sairaalassa on paljon parempi olla kuin kotona. Ystävät ja sukulaiset käy pitämässä mulle seuraa, eikä mun tarvi stressata siitä, ettei oo voimia tehdä ruokaa tai siivota tai mitään. Täällä saan antaa itselleni luvan levätä. Jatkan edelleen psykoterapiaa eli käyn täältä siellä 2 kertaa viikossa. Mun lääkitystä on muutettu ja hiuksia lähtee päästä, mut toivottavasti se on vaan tätä alkua kun kroppa totuttelee uusiin mömmöihin. Odotan et pääsen fysiatrin ja neurologin tutkimuksiin - ne siis tutkii näitä mun kipuja, jotka on kestänyt 5,5 vuotta, muttei vieläkään tiedetä mistä ne johtuu. Eipä täs oikein oo muuta kerrottavaa.
Bongasin blogisi fb:n masisryhmästä ja päätin jäädä seurailemaan, sillä pystyn samaistumaan hyvin joihinkin ajatuksiisi ja avoimesti masennusta käsitteleviä blogeja on hirmu vaikea löytää. En ole vielä ehtinyt lukemaan kuin pari postaustasi, mutta koen blogisi jo nyt eräänlaisena vertaistukena. :')
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamisia! Toivottavasti uudesta lääkityksestäsi on sinulle hyötyä. :)
Kiitos! Tällänen palaute on parasta! Ihanaa, että saat mun teksteistä vertaistukea :) Jaksamisia sullekin!
Poista