Viime päivinä vointi on ollu aika huono. Paljon paniikki- ja poissaolokohtauksia.. Mitään yhtä syytä en osaa sanoo, mun oireilut on monen asian summa. Liikaa stressiä, huolia, patoutunutta vihaa, traumoja ja pettymyksiä. En jaksa nyt kauheesti kirjottaa, joten keräsin netistä kuvia, jotka kertoo mun fiiliksistä ja ajatuksista.
Tein tän postauksen kännykällä, joten sijoittelu saattaa olla ihan miten sattuu.
Nyt on pakko vaan toimii ahdistuksest huolimatta, toivottavasti siskon näkeminen ja reissu Yyteriin piristää vähän.
Heippa!
VastaaPoistaLöysin blogisi sattumalta jostain ja nopeasti ehdin jo selata vanhempia tekstejäsi läpi. Kiinnostuin kovasti kirjoitustyylistäsi, joten lukijaksi piti liittyä ^^
Noista poissaolokohtauksista... Oletan että puhut niistä psyykkisistä vaivoista? Miten ne siulla ilmenee? Itse kärsin myös siitä vaivasta ja ne on tässä viimeaikoina ollut taas enemmän tapetilla. Kokopäivän saattaa kestää se olotila, kuin katsoisi omaa elämää jonkun muun silmillä. Tutut paikat (esim. oma huone) näyttää kyllä tutulta, mutta silti jotenkin vieraalta. Sama heijastuu myös läheisiin tuon ollessa päällä ja siksi ahdistaakin, jos haluaisi kavereita nähdä tms mutta se vaiva varjostaa taustalla... .__. ajattelin vain mainita, kun en tiedä onko lisäkseni paljonkin saman ilmiön kanssa painivia.
Kiitos paljon ihanasta palautteesta! (: Mun poissaolokohtaukset on just tollasii ku mitä kirjotit kommentissas, on semmone epätodellinen olo eikä pysty olee henkisesti täysin läsnä muille ihmisille. Ja joskus se kestää koko päivän. Tää on tyypillinen dissosiaatiohäiriön oire, onks sulla diagnosoitu sitä? Ite sain diagnoosin vast 18-vuotiaana, vaiks ollu disso lapsest saakka.
PoistaYou're welcome :3 Joo, toi epätodellinen olo on just se mitä hain! Siis mulla on ihan nuoresta asti ollu näitä, välillä ne jää pidemmiks jaksois ja sit taas lähtee.. Mutta ei oo koskaan diagnosoitu tuollaista :o Voisin enskerralla polilla kysästä tosta. Kaikkia muita diagnooseja kyllä löytyy, että ehkä niillä sit vaan on joku yhteys.
PoistaEn tietenkään oo hyvilläni siitä, että joku muukin kärsii tällaisesta, mutta helpottaa tosi paljon tietää ettei ole ihan yksin :>
Muakin helpottaa kun oon saanut ystävän, jolla on kans disso, ja tälläsii samantyyppisii oireita. Mulla todettiin disso kun epäiltiin psykoosia ja testeis selviskin tää + neurologinen yliherkkyys (joka viittaa autismiin, jota mul ei kuitenkaan todettu).
PoistaTänään mul oli paha poissaolokohtaus ja kirjotin sillon ton mun uusimman tekstin: http://painajaistenp.blogspot.fi/2014/06/hukassa.html
Olis kiva kuulla sulta, mitä fiiliksii toi teksti sussa herättää :)
Moi! :)
VastaaPoistaKu selität poissaolokohtauksista niin se kuulostaa tosi paljon Depersonalisaatiohäiriöltä mikä mulla on, varsinkin derealisaatiolta, että ympäristö tuntuu epätodelliselta ja vieraalta jne,
mullon ollu 2010 keväästä asti jatkuvasti läsnä(24/7) depersonalisaatiotila joka jatkuu edelleen, sitä on tosi vaikee selittää kellekkään koska sitä ei muut ihmiset vaan voi ymmärtää ja oon ollu jo neljä vuotta melkeen yksin asian kanssa lukuunottamatta hoitajaani ja lääkäriä, jolta sain dissosiaatiodiagnoosin, enkä myöskään muista paljon mitään, se on ku vaan leijuis ympäriinsä eikä tajua mitä ympärillä tapahtuu, ehkä mäki löydän joskus jonku jolla ois sama, luulisin ainaki että se kääntäis mun elämänsuunnan kokonaan :)
Moi! Joo depersonalisaatio ja derealisaatio on osa dissosiaatiohäiriöö ja mul on molempia. Mua on auttanut kun oon netistä ja kirjoista hankkinut tietoo dissosta ja kaikkii läsnäoloharjotuksii :) suosittelen!
Poista